Blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blogi


Julkaistu , julkaisija

Maskros till mat, medicin och hudvård ¤ Voikukkaa ruoaksi, rohdoksi ja ihonhoitoon

 

Det finns flera hundra maskrossorter i Norden. Hela växten, från rötter, blad, knopp och blomma är användbar.

Maskrosroten innehåller ca 23 % stärkelse och har använts som mat i kristider. Under krigen rostades rötter till kaffesurrogat och i ölbryggning har den använts som smaksättare. Rötternas stärkelse består huvudsakligen av prebiotiskt fungerande inulin som har en gynnsam effekt på tarmfloran.

Maskrosbladen innehåller bl.a. karoten, C- och B- vitaminer och rikligt med kalium och kalcium. De passar bra att blanda i sallad, smaken påminner om rucola. Enligt vildörtskocken Sami Tallberg är späda maskrosblad med rumstempererad blåmögelost och rostade valnötter en ”match made in heaven”.

Maskrosens mjölksaft som finns framför allt i stjälken, är som känt väldigt besk, men inte giftig. Smaken på bladen varierar från planta till planta. De flikigare, mörkare bladen är ofta beskare i smaken medan de mer slätkantade, ljusare är mildare. Miltsmakande blad får man också genom att täcka över önskad mängd plantor med en duk, ett ämbar eller motsvarande.

Knopparna kan stekas och ätas med smör eller en god, kallpressad olja och citron. De är också goda att fritera. Blommorna passar till mjöd, vin och sirap. De gula kronbladen har en fin honungssmak och kan strös över sallader och efterrätter.

 

Maskrosen som medicin

Maskrosen är en mångsidig medicinalväxt som använts länge inom folkmedicinen. Omfattande naturvetenskaplig forskning har också påvisat maskrosens effekt mot flera åkommor, bl.a. matsmältningsbesvär. Den innehåller flera bioaktiva komponenter (tanniner, steroler, alkaloider, flavonoider, antimikrobiska peptider m.m.) som stimulerar njurarna, levern, gallan och bukspottskörteln samt fungerar antiinflammatoriskt.

Mest använd är maskrosen ändå i vätskedrivande syfte, vilket förklarar ett av maskrosens smeknamn, pis-en-lit, piss i sängen. Tack vare sin antiinflammatoriska och diuretiska effekt har maskrosen också använts i behandling av urinvägsinfektioner.

Vid användning av vätskedrivande preparat utsöndras större mängder kalium än normalt med urinen. Brist på kalium kan förorsaka bl.a. oregelbunden hjärtrytm. Tack vare att maskrosen i sig innehåller rikligt med kalium är den i det avseendet en trygg diuret.

I vår första finskspråkiga flora, Flora Fennica, sammanställd av Elias Lönnrot år 1866, sägs om maskrosens rot att den är en vätskedrivande, blodrenande och laxerande medicin som kan användas mot magsvullnad, gulsot och sinnessjukdom. Enligt Lönnrot passar den också som hälsosam sallad.


Maskrosen i hudvård

Inom hudvård och kosmetika har maskrosen använts i första hand för fet, storporig hud och mot akne. Den passar i ångbad, salvor och hudoljor. Prova också att mixa färska blad till en rengörande, uppfriskande ansiktsmask.

Den vita saften i maskrosen stjälk har använts som vårtmedel och som lindring vid solsveda och insektbett.

 

Info och forskning om maskrosen:

Lönnrot, Elias: Flora Fennica II, 1886/2002
Moiso, S. et.al: Luonnonyrttiopas. Utbildningsstyrelsen. 2008
Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat. 1976
Tallberg, Sami: Villiyrttikeittokirja. 2012

https://examine.com/supplements/taraxacum-officinale/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19678785
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16950583

 

¤

 

Pohjolassa kasvaa monta sataa voikukkalajia. Koko kasvi juurista kukkaan on käyttökelpoinen.

Voikukan juuri sisältää 23 % tärkkelystä ja sitä on käytetty elintarvikkeena kriisiaikoina. Sotien aikana juuria paahdettiin kahvin korvikkeeksi. Oluen valmistuksessa juurta voi käyttää maun antajana. Juuren sisältämä tärkkelys on suurimmalta osin prebioottisesti vaikuttavaa inuliinia joka parantaa suoliston bakteerikantaa.

Voikukan lehdet sisältävät mm. karoteenia, C- ja B-vitamiiniä sekä runsaasti kaliumia ja kalsiumia. Ne sopivat hyvin salaattiin, niiden maku muistuttaa rukolaa. Villiyrttikokki Sami Tallbergin mukaan nuoret voikukanlehdet huoneenlämpöisen sinihomejuuston ja paahdettujen saksanpähkinöiden kera on ”match made in heaven”.

Kasvin sisältämä maitiasneste, jota on eniten varressa, on tunnetusti hyvin karvasta, mutta ei myrkyllistä. Lehtien maku vaihtelee taimesta toiseen. Yleensä liuskaisemmissa, tummemmissa lehdissä maku on karvaampi kun taas sileäreunaisemmissa ja vaaleammissa miedompi. Miedonmakuisia lehtiä saa myös peittämällä toivottu määrä taimia kankaalla, ämpärillä tai vastaavalla.

Voikukan nuppuja voi syöda paistettuna voin tai hyvän kylmäpuristetun öljyn sekä sitruunan kera sekä friteerattuna. Kukkia voi käyttää simaan, viiniin tai siirappiin. Hienon hunajan makuisia keltaisia terälehtiä voi ripotella salaatteihin ja jälkiruokiin.


Voikukka lääkkeenä

Voikukka on kansanlääkinnässä pitkään käytetty monipuolinen rohdoskasvi jonka myös laaja luonnontieteellinen tutkimus on osoittanut tehokkaaksi useaan vaivaan, muun muassa ruoansulatusongelmiin. Se sisältää useita bioaktiivisia ainesosia (tanniineja, steroleja, alkaloideja, flavonoideja, antimikrobisia peptidejä y.m.) jotka stimuloivat munuaisia, maksaa, sappea ja haimaa sekä vaikuttavat tulehdusta vähentävästi.

Eniten voikukkaa on kuitenkin käytetty nesteenpoistajana mikä selittää yhden sen lempinimistä, pis-en-lit, pissaa sänkyyn. Diureettisen ja tulehdusta alentavan ominaisuuden vuoksi voikukkaa on käytetty myös virtsatieinfektioiden hoidossa.

Nesteenpoistolääkkeitä käytettäessä kaliumia erittyy virtsaan normaalia runsaammin. Kaliumin puute voi aiheuttaa mm. epäsäännöllistä sydämen sykettä. Koska voikukka itsessään sisältää runsaasti kaliumia se on tässä suhteessa turvallinen diureetti.

Ensimmäisessä suomenkielisessä kasvistossamme, Elias Lönnrotin kokoamassa Flora Fennicassa vuodelta 1866, voikukasta kerrotaan näin: ”Juurakkoa varhain keväällä otettuna käytetään vesittävänä, veren puhdistavana ja vatsaa pehmittävänä lääkkeenä vesi-, kelta- ja perätaudeissa, vatsan turvoksessa, sairasmielisyydessä j.m. Sitä varten niistä joko tuoreeltaan puserretaan mehua, taikka keitetään väkevää lientä kuivatuista. […] Muutamat ovat juuria kahvenkin sijaan käyttäneet. Nuorista lehdistä varhain keväällä otettuna saadaan terveellisiä salatti- ja kaalilaitoksia.”

 

Voikukka ihonhoidossa

Ihonhoidossa ja kosmetiikassa voikukkaa on käytetty ensisijaisesti rasvaiselle, suurihuokoiselle iholle sekä aknen hoidossa. Se sopii höyrytykseen, voiteisiin ja ihoöljyihin. Kokeile myös puhdistavaa ja kirkastavaa kasvonaamiota hienonnetuista tuoreista lehdistä.

Varren maitiasnestettä on käytetty syylien poistoon sekä auringonpolttamalle iholle ja hyönteisten pistoille.


Tietoa ja tutkimusta voikukasta:

Lönnrot, Elias: Flora Fennica II, 1886/2002
Moiso, S. et.al: Luonnonyrttiopas. Opetushallitus. 2008
Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat. 1976
Tallberg, Sami: Villiyrttikeittokirja. 2012

https://examine.com/supplements/taraxacum-officinale/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19678785
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16950583

 

Taraxacum-Officinale_illustration

Lue koko viesti

Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot